Uusi lukuvuosi alkaa, korona jatkuu

Uusi lukuvuosi on alkanut ja tuonut mukanaan paljon uutta, muun muassa uudenlaisia koronajärjestelyjä. Koronan vuoksi kesäviikot alkoivat tavallista myöhemmin ja aikatauluja jouduttiin muuttamaan, jotta uusi vuosikurssi Zetat ehtisi käymään läpi kaiken tarpeellisen. Aikatalujuen muokkaamisen lisäksi korona toi myös jatkuvan käsienpesun, tavaroiden lainaamiskiellon ja terveydentilan tarkkailun. Muiden linjojen opiskelijoista ohjeistettiin pysymään kaukana ja turhat vierailut Kivitalossa kiellettiin. Tämä tarkoitti myös sitä, että ensimmäistä kertaa Päivölän historiassa matematiikkalinjan vanhat opiskelijat karkotettiin Päivölästä. Jotkut entiset matematiikkalinjalaiset pääsevät kuitenkin Päivölään opettamaan, minkä ansiosta pystyimme jatkamaan ohjelmoinnin opiskelua vanhojen johdolla ja saimme Olli Järviniemen kilpailumatematiikan opettajaksemme.

Syyslukukausi alkoi samaan aikaan kuin aina ennenkin ja pääsimme viettämään perinteisen tiimipäivän, jolloin vanhempi ja nuorempi vuosikurssi tutstuivat toisiinsa erilaisten hauskojen kilpailujen parissa. Saimme esimerkiksi syventyä mahdollisimman korkeiden paperitornien rakentamiseen, joista korkein oli arviolta lähes kolme metriä korkea. Yhteistyö ryhmissä sujui mainiosti.

Voittajatiimi sai jakaa laatikon täynnä karkkeja, sipsejä ja muuta naposteltavaa.

Kuluneen syksyn huippuhetkiin kuuluu ehdottomasti myös yhteisen karkkitilauksen saapuminen. Tänä vuonna lasti painoi jopa 114 kilogrammaa ja maksoi huikeat 550 euroa.

Lisäksi jokaiseen syksyyn kuuluu vanhemman vuosikurssin ylioppilaskirjoitukset sekä asiaankuuluvat poppiaamut. Syksyn kiidettyä hurjaa vauhtia tänään onkin jo ylioppilaskirjoitusten viimeinen koepäivä. Tuumat ovat jaksaneet kirjoitusten kanssa ahkerasti, ja vaikka opiskelu tai oppiminen ei lopukaan tähän, rentoutuminen on ansaittua ja suotavaa.

Matematiikkalinjan koronakevät

Poikkeusolosuhteista huolimatta matematiikkalinjalaisten opiskelut ovat edenneet mallikkaasti. Vaikka kevään ylioppilaskirjoitusaikataulua kiihdytettiin, kirjoitukset sujuivat matematiikkalinjalaisilta erittäin hyvin. Kirjoitusten päätyttyä opiskelijat palasivat koteihinsa ja jatkoivat opintoja sekä työharjoittelua etänä.

Tänäkin vuonna vanhemman vuosikurssin opiskelijat sekä muutama nuoremman vuosikurssin edustaja tekivät tutkielman Tutki, Kokeile, Kehitä -kilpailuun. Tutkielmat lähetettiin kisaan jo helmikuun alussa. Koronan vuoksi finaalin haastattelut järjestettiin videoyhteyden välityksellä. Huhtikuussa järjestettyyn finaaliin pääsi matematiikkalinjalta kaksi työtä: Marina Rogulinan “Lääkeinhalaattorien virheellinen käyttö ja sen ehkäisemiseen suunniteltu tietokonesovellus” sekä Ella Puustellin “Harrastukset ja itsetunto”. Molemmat työt palkittiin tunnustuspalkinnolla, ja lisäksi Marinan työ sai Keksintösäätiön erikoispalkinnon sekä yleisöäänestyksen palkinnon.

Sattuneista syistä lakkiaisia tai potkiaisia ei voitu viettää, mutta Karaatit saivat kuitenkin toukokuussa ulkona turvavälein pidetyt pienet päättäjäiset. Ella Puustelli oli ylioppilastutkintolautakunnan mukaan kevään 2020 nuorin ylioppilas. 

Onnea uusille ylioppilaille!

Opiskelut ovat tältä lukuvuodelta miltei ohi ja jatkuvat taas kesäviikoilla pienin erityisjärjestelyin. Mukavaa ja turvallista kesää kaikille!

CERN-matkakertomus

Päivölästä, Maunulasta ja Oulunkylästä lähti yhteensä 21 opiskelijaa opintomatkalle, päämääränään hiukkasfysiikan tutkimuslaitos CERN. Matkan ensimmäisenä päivänä kävimme kävelyllä Geneven vanhassa kaupungissa.

Geneveen tutustuminen.

Varsinainen ohjelma alkoi maanantaina. Olimme hiukkasen ehtineet jo perehtyä tutkimuskeskukseen ennen matkaa, mutta ensimmäisen vierailukohteen näkeminen yllätti silti. Näkemämme Synchro Cyclotron, joka on CERNin ensimmäinen hiukkaskiihdytin, ei ole enää käytössä. Vanhaan kiihdyttimeen heijastettiin videotykillä filmi, jossa kerrottiin sen toiminnasta sekä CERNin historiasta.

Seuraavaksi luennoilla käsiteltiin mm. modernin fysiikan ratkaisemattomia ongelmia sekä hiukkasilmaisimia. Luentojen jälkeen oli aika suunnata CMS-hiukkasilmaisimelle. CERNin suurin hiukkaskiihdytin on nimeltään LHC (Large Hadron Collider), joka on 27 km mittainen ympyrä Ranskan ja Sveitsin rajalla, noin 100 m maan alla. Sen varrella on neljä koeasemaa (CMS, Atlas, LHCb ja Alice), joissa varsinaiset törmäykset tapahtuvat.

Tiistaina pääsimme itse rakentamaan. S’Cool Labissa kokosimme sumukammiot, joissa pystyi näkemään hiukkassäteilyn jälkiä. 

Päivän luentojen aiheina oli Cloud-koe eli ilmakehän tutkimus CERNissä sekä teoreettinen hiukkasfysiikka. Meille opetettiin kosmisen säteilyn vaikutuksesta ilmastoon (ei vaikutusta) sekä kvanttikenttäteorian laskemista (monimutkaista). Lisäksi kurkistimme  metallintuoksuiseen konepajaan, jossa valmistetaan laitteiden haastavimmat osat. Ohjelman jälkeen kävimme Globessa, jossa on pieni näyttely CERNistä.

Matkan viimeisenä päivänä tutustuimme Antimateriatehtaaseen ja datakeskukseen. Törmäyksistä kerätystä tiedosta suodatetaan pois iso osa, mutta dataa kertyy silti ällistyttäviä määriä, yhden päivän aikana jopa 200 teratavua. Tämä määrä dataa vastaa lähes kolmea miljoonaa CD-levyä, jotka yhteensä painaisivat keskiverto sinivalaan verran. Opimme myös, että World Wide Web on kehitetty CERNissä.

Elena, antiprotoni-hidastin

Koko porukka antimateriatehtaan ulkopuolella.

IOL-matkakertomus

Saavuimme Koreaan kaksi päivää ennen IOL:in eli kielitieteen olympialaisten alkua. Saatuamme avainkortit huoneisiimme Hankuk University of Foreign Studiesin asuntoloissa kävimme lenkillä, mutta lysähdimme varsin nopeasti sänkyyn. Seuraavana päivänä muun muassa treenasimme vanhoilla IOL:in tehtävillä ja kävimme Hwadamsupin kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä meidät yllätti kaatosade, ja ilman sateenvarjoa kastuin täysin “vedenpitävästä” takistani huolimatta. Meitä ohjattiin takaisin HUFS:ille ja paikalliset vapaaehtoiset auttoivat meitä tilaamaan maukkaan päivällisen paikallisesta ravintolasta.

Yonginin vuoria Hwadamsup kasvitieteellisestä puutarhasta katsottuna – Suomeen palattuani maan kulmakerroin vaakatasoon nähden vaikutti säälittävän pieneltä

Maanantaina kisan varsinainen ohjelma alkoi, ja saatuamme hienot IOL-t-paidat ja muuta IOL:in ja sen sponsoreiden pikkutavaroita, menimme avajaisseremoniaan. Siellä selitettiin kilpailun säännöt, pidettiin tietovisaa IOL:iin osallistuvista maista, suoritettiin IOL:in järjestämän Jeopardy-tyylisen kilpailun karsinta ja nautittiin HUFS:in järjestämästä traditionaalisesta Korealaisesta tanssiesityksestä. Tämän kaiken jälkeen pääsimme vielä osallistumaan erilaisiin korealaiseen kulttuuriin liittyviin pajoihin, joista sai valita kaksi. Päädyin tanssimaan k-pop koreografiaa ja puuhaamaan perinteisten Korealaisten lautapelien parissa. Paikalliset vapaaehtoiset ja japanilaiset hämmästelivät gonggi-taitojani (Suomen tiimi oli harjoitellut etukäteen).

Tunnistimme Suomeen liittyvän kysymyksen tietovisassa ennen kuin vastaus paljastettiin

Seuraavana päivänä oli yksilökilpailu, joka alkoi 10:00 ja kesti 6 tuntia. Kysymyksiä oli viisi, ja ne käsittelivät muun muassa persian kielen vanhentunutta (ja liioitellun tuskallista) kirjoitusjärjestelmää, austronesialaisen kielen partisiippitaivutuksia ja afrikkalaisen kielen mutkikasta aikamuotojärjestelmää. Ehdin vastata kolmeen niistä (jos osittain tehtyjä tehtäviä ja pisteytettävää suttua lasketaan mukaan murtolukuina). Muistaakseni muut Suomen tiimistä saivat suunnilleen yhtä paljon aikaiseksi. Kaikki tehtävät ja niiden ratkaisut löytyvät täältä.

Illallisen jälkeen laulettiin karaokea ja löysimme mukavan huoneen, jossa muut tiimit hengailivat ja pelasivat pelejä. Siellä oli myös pöytäfutis- ja biljardipöytiä. Etenkin kuvioiden löytämiseen ja muistiin perustuvat pelit olivat suosiossa. Pöytäfutiksen ja biljardin lisäksi, tietysti. Muistipelit kestivät paljon pidempään kuin mihin olin tottunut, ja muistan yhä osia siitä älyttömän pitkästä mantrasta, jota toistettiin loputtomasti siinä kierroksessa, jossa olin mukana. Näsäviisaan lisäämä esine “ei mitään” listaamme asioita ostaa supermarketista koitui tuhokseni.

Japanilaisia yhtyi tulkintaamme Muumi-tunnarista karaokessa

Keskiviikkona menimme mid-IOL retkelle Seouliin, jossa muun muassa ihailtiin kuuluisaa linnaa ja käytiin National Hangeul -museossa. Yksi Suomen tiimin jäsen pääsi osallistumaan korealaisen kulttuurin esitykseen. Söimme buffet-illallisen ravintolassa, joka oli käytännössä kokonaan varattu IOL:ille.

Gyeongbokgung-palatsi

Seuraavana päivänä oli tiimikilpailu, joka suoritettiin valvonnan alla yhdessä meidän asuntolahuoneistamme. Emme osanneet odottaa rytmiseen voimisteluun liittyvää tehtävää, mutta se osoittautuikin kiinnostavaksi, ja saimme aikaan kohtalaisen hyvän työnjaon. Tehtävässä piti selvitellä rytmisen voimistelun tuomareiden käyttämiä symbolijärjestelmiä, joilla merkitään mitä liikkeitä kukin voimistelija tekee, ja näiden liikkeiden vaikeustasoihin liittyvät pisteytykset. Huomasimme nopeasti, että erilaiset liikkeet jakautuivat eri kategorioihin, joita merkattiin ja pisteytettiin täysin eri tavoilla, joka helpotti työnjakoa. Saimme käyttöömme tietokoneen, jolla voitiin katsoa videoita joistakin tehtävässä olleista liikkeistä, joka auttoi hahmottamaan tilannetta jonkin verran. Tiimikilpailun kolmessa tunnissa emme saaneet koko ongelmaa ratkottua, mutta saimme aikaiseksi kelpo suorituksen.

Lounaan jälkeen oli IOL:in sponsorin pitämä luento sekä IOL-Jeopardy ja “linguistics creates friends” -kisa, jossa piti muodostaa 2-3 hengen ryhmä muista maista olevien kilpailijoiden kanssa ja tunnistaa kieliä annetusta aineistosta mahdollisimman nopeasti. Yllättävästi Suomen tiimin “seisotaan nurkassa ja katsotaan, jos joku tulee kysymään meitä tiimiinsä” -taktiikka toimi. Oma tiimini onnistui tunnistamaan noin viidesosan kielistä. Olisimme varmaan tunnistaneet enemmänkin, jos olisimme kyseenalaistaneet intuitioani sivuuttaa kaikki maihin ja kaupunkeihin liittyvät viittaukset ajatellen niitä kompina.

Tiimijohtaja koukutti minut Harry Potter and the Methods of Rationality -nimiseen fanfiktioon, jota luin yliopiston WiFi:llä odottaessa muuta tiimiä

Perjantaina olikin jo päättäjäisseremonia, jossa ongelmien laatijat esittivät ratkaisut ja hyvin pärjänneille jaettiin mitaleja ja kunniamainintoja. Ennen seremonian alkua esiteltiin myös laadukkaimpia IOL-meemejä, jotka syntyivät kilpailun kuluessa. Kukaan suomalaisesta tiimistä ei voittanut mitään, mutta siteeratakseni Suomen tiimin virallista blogia: “tämä ei ehtinyt harmittaa pitkään, kun huomattiin, että myös Ruotsi ja Tanska jäivät ilman kotiinvietävää." Seremonian jälkeen oli vielä IOL’s Got Talent, jossa muun muassa eräs miespuolinen virolainen osallistuja voitti itsellensä ihailijaryhmän esittämällä k-poppia niin viuhkaa kuin lanteita heiluttaen. Tapahtumaköyhän päättäjäisillallisen jälkeen palasimme asuntolaan, jossa teimme tiiminjohtajamme toimesta kiitoskortin meitä auttaneelle vapaaehtoiselle Hyunseopille. Hyvästelimme ja menimmekin sen jälkeen nukkumaan, koska muilla oli aikainen lento takaisin Suomeen.

Oma matkakokemukseni ei kuitenkaan loppunut siihen, koska toisin kuin muut, olin ilmoittautunut post-IOL retkelle. Seuraava aamu alkoi akuutissa paniikissa, kun herätykseni ei ollut soinut ja puhelinta vilkaistessani huomasin, että bussini oli lähdössä viiden minuutin päästä. Saapuessani bussille juoksu-kävellen painavaa matkalaukkua raahaten, sain kuitenkin kuskin epätoivoisesta viittomisesta selville, että minulle oli annettu väärä aika, ja olinkin puoli tuntia etuajassa. Ehdin rauhassa syödä aamuriisin ja -kimchin ennen kuin retki oikeasti alkoi.

Näkymä YTN Seoul Towerista

Post-IOL -retki oli kokonaisuudessaan kolmen päivän pituinen, ja meille oli järjestetty kaikenlaista tekemistä. Näimme muun muassa lisää linnoja, kävimme The Paintersin esityksessä, katselimme kaupunkia veneestä käsin ja seikkailimme pohjois-korealaisten kaivertamissa tunneleissa (tai siis tunneleissa, joita Etelä-Korea kaivoi vain syyttääkseen Pohjois-Koreaa asiasta). Retki oli valokuvaus-painotteisempi kuin odotin – kaikki kohteet, joissa kävimme olivat tarkoituksenmukaisesti erittäin valokuvauksellisia, ja meille annettiin paljon aikaa ihan vain kuvien ottamiseen. Kävimme pariin otteeseen myös niin sanotuissa “optisten illuusioiden” museoissa, joiden ainoa tarkoitus on tarjota hauskoja miljöitä kuvien ottamiseen. Koska liikuimme päiväsaikaan, helle oli tukahduttavaa. Bussin kylmän ilmastoinnin ja tuliaiseksi ostamani viuhkan ansiosta selvisin kuitenkin elossa, vaikka vilustuinkin ilmastoinnin tehokkuuden takia.

Koska muu tiimini ei ollut mukana, päädyin pakostakin tutustumaan muiden tiimien jäseniin. Heistä useampi kuin olisin odottanut (1 henkilö) opiskeli suomea Ievan Polkan ja humpan takia. Kohtasin aikaisemminkin matkalla suomea opiskelevan ihmisen, joka nimitti Ievan Polkan opiskelunsa perimmäiseksi syyksi, joten se on selkeästi tärkeämpi osa suomalaista kulttuuria, kuin me suomalaiset olemme luulleet. Yövyin hotellissa unkarilaisen tytön kanssa, ja päädyinkin pyörimään hänen ja hänen tiiminsä kanssa jonkin verran. Yksi retken mieleenpainuvimmista hetkistä oli hänen syntymäpäivänsä viettäminen laulamalla täyttä kurkkua Never Gonna Give You Up:ia löytämässämme karaokebaarissa. Matkani päättyi, kun omistautunut auttajamme Hyunseop auttoi minua suunnistamaan lentokentälle, ja lensin ensimmäistä kertaa yksin.

Pitkän empimisen jälkeen kehtasin pyytää Unkarilaisia ottamaan pari kuvaa minusta Korean Broadcasting Systemin “optisten illuusioiden” museossa

Kaiken kaikkiaan IOL 2019 oli mieleenpainuva kokemus, enkä malta odottaa kielitieteen olympialaisiin pyrkimistä ensi vuonna, vaikka IOL:ia silloin järjestävä Latvia ei olisikaan yhtä eksoottinen. Uskon, että treenaamalla pystyn ensi vuonna saamaan ainakin kunniamaininnan. Jos karaoken järjestys toistuu, suunnittelen taivuttelevani tiimini laulamaan Ievan Polkaa suomea opiskelevien kunniaksi (ja omaksi ilokseni). Oli tosi hauskaa päästä keskustelemaan ihmisten kanssa opiskelemillani kielillä, etenkin japanilla, mutta myös ruotsilla. Matkan aikana rakastuin niin korealaiseen kulttuuriin kuin ruokaan.

Monet ovat sanoneet, että IOL on paljon rennompi kuin muut kansainväliset kilpailut, ja pidän tätä varsin positiivisena asiana. Ilmapiiri oli todella vieraanvarainen, ja kilpailu itsessään oli hauska. Kielitieteen olympialaiset eivät kuitenkaan ole kovin tunnettuja, ja mielestäni ihmisillä on paljon väärinkäsityksiä siitä, mitä ne ovat. Olen itse ainakin kohdannut monia, jotka ovat ajatelleet sen testaavan kielitaitoja, vaikka näin ei ole ollenkaan. Kilpailussa on sen sijaan kyse ongelmanratkaisusta ja säännönmukaisuuksien ja kuvioiden löytämisestä, eikä pärjäämiseen tarvitse mitään esitietoa kielistä tai lingvistiikasta. IOL:issa vaaditut taidot ovat matemaattisempia kuin mitä nimen perusteella voisi arvata.