Teknologiayhtiö Intelin järjestämä nuorten tiedekilpailu Intel International Science and Engineering Fair, tuttavallisemmin ISEF, järjestettiin Phoenixissa 8. - 13.5.2016. Kilpailussa oli mukana noin 1700 nuorta kaikkialta maailmassa. Suomalaisia lähti matkaan yhteensä kahdeksan, joista viisi oli osallistuvia nuoria. Päivölästä kilpailuun osallistuivat viime keväänä valmistunut Petteri Timonen sekä nykyiset opiskelijat Kaisla Kääriäinen ja Maisa Virtanen. Edustuspaikkansa Päivölän osallistujat olivat ansainneet toisena opiskeluvuonna tekemillään tutkielmilla, joilla on tapana osallistua TuKoKe-kilpailuun. Kilpailussa menestyneitä töitä lähetetään vuosittain ISEFiin. Petterin työ on muita vuoden vanhempi, sillä hän sai edustuspaikkansa palkinnoksi EUCYS - kilpailusta Milanossa syksyllä (European Union Contest for Young Scientists).
Sinivalkoinen edustusjoukkue tapasi Helsinki-Vantaan lentokentällä aamuvarhain perjantaina 6.5. Pitkän ja puuduttavan lennon jälkeen suomalaiset venyttelivät niskojaan Yhdysvaltojen maaperällä. Aikaeron takia määränpäässä oli vasta perjantai-ilta ja oli vielä hyvin aikaa asettautua hotellille.
Lauantai oli ainoa aidosti vapaa päivä, jolloin oli mahdollisuus viettää aikaa turistina. Aamulla enemmistö matkaseurueesta suuntasi kulkunsa kohti Arizonan osavaltion suurinta nähtävyyttä, Grand Canyonia. Ajomatka oli pitkä, mutta sen varrella oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja matkalaisten silmät olivat tiukasti liimautuneet ikkunan ulkopuolella kiitäviin maisemiin. Itse kanjoni lienee kuitenkin ollut kaikkein komein: punertavaa kiveä halkovat joenuomat jatkuivat silmänkantamattomiin, ja kuohuvaan veteen oli reunalta liki kilometrin pudotus.
Kuva Grand Canyonilta
Projektien ilmoittautuminen aukesi sunnuntaiaamuna. Jonotuksen jälkeen pääsimme pystyttämään projektiemme esittelyständejä halliin. Jo askartelun aikana saimme ulkomaisia tuttavia läheisten ständien nuorista. Illalla oli vuorossa lisää seurallisuutta nuorille järjestetyssä pinssienvaihtotilaisuudessa.
Maanantaina oli tarjolla erilaisia luentoja. Kävimme kuuntelemassa joukkueen aikuisten suosittelemat esitykset, joilla tarjottiin apua omasta projektista puhumiseen sekä tarjottiin selvennystä tuomarointikriteereihin. Harjoittelimme omaa esitystämme sekä suomeksi että englanniksi. Illalla järjestettiin ISEFin viralliset avajaiset, joihin sisältyi puheiden ja maaesittelyiden lisäksi myös teslamuuntajien avulla soitettua musiikkia.
Messuhallilla järjestettiin tiistaina luentoja, mutta päätimme mennä mieluummin paikalliseen tiedekeskukseen seikkailemaan. Ohjelmassa oli monenlaisia aktiviteetteja useilta tieteenaloilta ja viihdyimme hyvin. Palasimme keskukselta messuhallille kuuntelemaan tieteessä palkittujen paneelikeskustelua, jossa läsnä oli muiden muassa kaksi Nobel-palkittua herraa. Tiistai-iltana pidettiin messuhallilla bileet nuorille, mutta suomalaiset kulttuurilleen tyypillisesti pysyttelivät jutteluringissä tanssihallin ulkopuolella. Kansainvälisiä ystävyyksiä solmittiin tästä huolimatta. Hiljaisemmassa ympäristössä keskusteleminen oli varsin paljon helpompaa kuin musiikin pyörteissä.
Pelätty keskiviikkoaamu koitti helteisenä. Aamiaisen jälkeen finalistit pynttäytyivät edustusasuihinsa ja talsivat ständeilleen messuhallille perhosia vatsassa. Eri yrityksiä ja järjestöjä edustavia erityispalkintotuomareita kiersi hallissa kello kahdeksasta lähtien. Varsinaisen tuomariston haastattelut alkoivat kello yhdeksältä. Yksikään erityistuomari ei pysähtynyt meidän pisteellemme, joten kulutimme ensimmäisen tunnin kannustaen käytävän toiselle puolelle sijoitettua Petteriä ja muita lähellä sijaitsevia kilpailijoita. Yhdeksästä eteenpäin ei meilläkään ollut liikaa vapaa-aikaa, sillä Systems Software -kategorialle oli siunaantunut runsaasti tuomareita. Meidän ständillämme vieraili yhteensä 12 tuomaria ja Petterillä peräti 15! Päivän päätteeksi kipeinä olivat niin jalkojen kuin kasvojen lihakset, mutta vielä ei hymy hyytynyt. Messuhallilla tarjottiin tuomaristohaastattelujen vastapainoksi leipää ja sirkushuveja.
Torstaina oli avoimien ovien päivä. Finalistit asetettiin ketjujen taakse kuin eksoottiset eläimet, ja monen bussilastin edestä paikallisia lapsia kävi katselemassa saavutuksia. Levottomampien yksilöiden oli nähtävästi hankala pysytellä omien projektiensa luona, ja jonkin verran mekin kiertelimme hallissa. Illalla jaettiin sponsoreiden tarjoamat erityispalkinnot niitä ansainneille nuorille. Suomalaisille ei osunut yhtäkään, mutta taputimme innokkaasti menestyneemmille tovereille.
Perjantaiaamuna pakkasimme laukkumme ja suuntasimme sitten viimeisen kerran jo tutuksi tulleelle messuhallille palkintojenjakoon. Suuria summia rahaa oli jaossa, kilpailun paras työ saisi 75 000 Yhdysvaltain dollaria ja seuraavatkin sijat merkittäviä stipendejä. Lisäksi kaikkien kategorioissaan vähintään toiseksi sijoittuvien mukaan nimettäisiin oma asteroidi. Tämän harvinaisen kunnian sai osakseen myös yksi päivöläläisistä: Petteri Timonen sai toisen sijan Systems Software -kategoriassa! Suomalaisten keskuudessa vallitseva riemu ei ollut laantunut vielä lentokoneessakaan, ja Petterillä on melkoisia meriittejä osoitettavaksi koko loppuikänsä. Meille muillekin ISEF oli komeudessaan huikaiseva kokemus, vaikka sijoituksia ei irronnutkaan. Onhan tietysti hienoa tuntea joku, jonka mukaan on nimetty taivaankappale!