Viime viikon torstaina oli TuKoKe-kilpailun deadline. Töiden palauttamisesta on kulunut viikko ja ajatukset ovat tasaantuneet, joten nyt on hyvä reflektoida, mitä prosessista opimme.
Alussa oli tutkielman aiheen ideoiminen ja rajaaminen. Se oli aikaavievää ja vaikeaa - kun ei ole ennen tehnyt tutkielmaa, ei ymmärrä mitkä ideoista ovat hyviä ja miksi, tai millaiseen tutkielmaan ne lopulta johtavat. Ja kun aiheissa on paljon valinnan vapautta, tämä korostuu entisestään.
Kun aihe oli valittu, piti aiheeseen perehtyä. Tämä tarkoitti lähdemateriaalin etsimistä ja lukemista. Lähteiden löytämisen vaikeus vaihteli mahdottomasta melko vaikeaan, sillä merkittävä osa lähteistä on kalliin maksumuurin takana. Itse kirjoittaminen vaati kärsivällisyyttä, sillä saman tekstinpätkän sai kirjoittaa useamman kerran ennen kuin siihen oli tyytyväinen. Lopullisen työn laatu teki siitä kuitenkin vaivan arvoista.
Jossu ja Pinja tekivät ryhtiä tarkkailevan web-kamerasovelluksen, Matias ja Jehu miettivät sähköisiä vaaleja, Juho tarkasteli ylioppilaskoejärjestelmän käytettävyyttä, Oula tutki tekoälyn huumoria, Veikko ja tomi arvuuttelivat raitioteitä ja Olli määritti hutunkeiton voittotaktiikoita.
Kiirettä piti, mutta kuusi työtä ehdittiin palauttaa ennen keskiyön määräaikaa, ja lopputuloksiin oltiin tyytyväisiä.
Tutkielman tekeminen opetti moninaisia taitoja, kuten työn suunnittelua, tiedonhankintaa, ongelmanratkaisua ja tulosten raportointia. Erityisesti opimme tieteellistä ajattelua.
